Rakkauden villapaidassa yli tuntureiden

Nyt olen siirtynyt uuteen vaiheeseen tielläni kohti parisuhdetta, kun työstän asiaa yhä enemmän mentaalisella puolella. Parisuhde ja sen löytäminen on ennen kaikkea oman pään sisäinen asia.

Äsken tein henkisen harjoituksen tavoitteista ja voimavaroista ja yritän kuvata sitä tässä. Ajattelen tavoitteena rakkautta ja parisuhdetta. Elävöitän sen mielessäni, tunnen, koen. Miten kuvailisin tunnetta parisuhteesta? Minulle se on punainen villatakki, lämmin, turvallinen, tuttu, harmiton. Villatakki kietoo minut syleilyynsä. Mutta hei, enhän mä ole yksin tässä - otan tuon miehenkin tänne villatakin alle. Äh, nyt tuli ahdasta ja vähän ahdistavaakin! Avataan napit, väljennetään tilannetta, otetaan lisää tilaa. Heti on parempi. Täällä on kiva olla kahdestaan, mukavaa ja kotoista. Silti aktiivista. Ennen kaikkea hyväksyvää.

Mitä voimavaroja tarvitsen saavuttaakseni rakkauden ja parisuhteen? Eniten tarvitsen avoimuutta, tilanteen tunnustamista, naamioiden pudottamista. Aitoutta. Olenko joskus elämässäni kokenut näitä tunteita? Olen, ja nyt elävöitän miltä ne tuntuvat. Muistan parikin eri tilannetta ja muistan sen suunnattoman lämpimän onnen tunteen ja luottamuksen ja ymmärryksen. Mut hyväksytään tällaisena, vaikka paljastan itseni täysin. Tunnetta kuvaan pulppuavana nauruna ja ehkä vähän onnen kyynelinäkin, mutta enemmän nauruna.

Mitä vielä tarvitsen? Tarvitsen toimintaa. Sitä että aktiivisesti teen jotakin ja se onnistuu. Muistelen sellaisia tilanteita elämässäni ja heti muistan kerran, kun olin hakenut uutta työpaikkaa ihan eri alalta ja olin juuri Lapissa vaeltamassa, kun kuulin saavani työpaikan. Minä lensin! Olin alppikauris ja pegasos, jalkani eivät edes koskettaneet maahan, tunsin niin suurta onnistumisen tunnetta aktiivisuudestani ja uskalluksestani.

Mitäs vielä - tarvitsen sallimista ja lupaa haluta rakkautta ja parisuhdetta. Ja lupaa saada. Mietin koska olen sallinut itselleni asioita. Ajattelen sunnuntaiaamua, kun ahkeroinnin sijaan annankin itselleni luvan nauttia elämästä ja viettää leppoisaa päivää. Tunnen sen kehossani hartioiden lysähtämisenä, aivan kuin taakka otettaisiin pois harteiltani.

Nyt minulla on tavoite ja voimavarat koossa. Yhdistetään ne ja katsotaan mitä siitä syntyy. Elävöitän rakkauden mielikuvan, ison punaisen villatakin. Tuon siihen avoimuutta ja paljautta ja aitoutta. Villatakki muuttaa väriään, punainen saa mennä ja se muuttuu beesiksi, pehmeämmäksi. Myös materia muuttuu kevyemmäksi, ilmavammaksi. Nautiskelen rakkauden tunteesta, jonka olen saavuttanut avoimuudella ja paljaudella ja rehellisyydellä.

Tuodaan tilanteeseen vielä aktiivisuutta ja tekemistä, lentämisen tunnetta, suunnatonta onnistumista. Olo on niin hyvä, etten malta pysyä nahoissani! Mähän lennän yli mättäiden!

Tuodaan vielä sallimisen tunnetta mukaan kuvaan. Olen vapaa, ei painolastia, mahdollisuuksia täynnä. Elämä kantaa yli tuntureiden. Minut ja hänet. Elämä kantaa, kun annan sille luvan ja uskon siihen.

Rennosti kohti uutta

Tuo sallimisjuttu, josta viimeksi kirjoitin, tuntuu tosi hyvältä. Se tuo sellaista pakottomuutta ja iloa ja vapautta tähän elämäni rakkauden löytämiseen. Salliminen tekee sen ajatuksellisesti enemmän mahdolliseksi. Rakkaus on vääjäämätön tosiasia, jonka nyt on laitettu alulle ja ennen pitkää se manifestoituu elämässäni. Ennemmin tai myöhemmin ja toivottavasti tietty ennemmin. Tai sitten kun olen valmis ottamaan rakkauden vastaan.

Ehkä nää muistelot entisistä suhteista ja avioliitostani ovat puhdistautumista entisestä. Läpikäyn mennyttä ja arvotan asioita, tutkiskelen itseäni, miten olen käyttäytynyt silloin ja mitä tuumin noista menneistä nyt. Pesen kuonaa pois, teen tilaa uudelle.

Vaikka se kuulostaakin kummalliselta, niin Ar-ton pitäminen rakastajana (tai seksikumppanina) on askel kohti oikeaa miessuhdetta ja oikeaa rakkautta. Ar-to kuitenkin tuo elämääni läheisyyttä ja saa minut taas huomaamaan, mitä ilman olen ihan vapaaehtoisesti ollut. Olin sen typerän kierukan takia pari vuotta seksuaalisesti/tunnetasolla täysin kylmä ja vietin hyvinkin kuivaa kautta, ja kun vihdoin poistatin kierukan, muistin taas, että seksiäkin on olemassa. Ja läheisyyttä. Ja rakkautta. Avasin silmäni ja huomasin, että sitähän saa jos haluaa. Nyt haluan! Ja sallin!

Ar-to tekee minut rennommaksi kohtaamaan rakkautta. Jotenkin selustani on turvattu, kun tiedän saavani häneltä hellyyttä ja läheisyyttä, vaikkakin se on lainaa vain. Olen rauhallisempi. Ar-to on siis minulle tietynlainen lohtu/parannus-suhde, joka auttaa ylimenokautena. Ar-to on tärkeä askel uudella tiellä.

Sallin rakkauden tulla elämääni

Luin jostain naistenlehdestä, että ”haluaminen” ja ”tahtominen” ovat vanhanaikaisia keinoja asioiden saamiseksi ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Uusinta uutta on ”salliminen”.

"Salliminen" antaa energialle luvan virrata vapaasti. Maailmankaikkeus tekee työtä puolestani. En pakota asioita tapahtumaan, olen vain avoin muutokselle. Annan uuden asian tulla elämääni luontevasti, haluamallaan tavalla, silloin kun on sen aika. Avaudun.

Kuulostaa tosi hyvältä! Joskus kesällä tein kielellisen modaaliharjoituksen kumppanin löytämisestä ja silloin päädyin tähän muotoon: "Mun on mahdollista ja kivaa hommata mies itselleni. Se kannattaa!" Kuten kesällä arvelinkin, tuo muotoilu teki asiasta helppoa, saavutettavissa olevaa ja aktivoivaakin.

Nyt tämän uuden sallimis-ajattelun kautta voisin vielä jumpata tuota ajatusta.
”Minä sallin rakkauden tulla elämääni.”
”Otan ilolla vastaan elämäni miehen”
”Annan miehen tulla osaksi elämääni ja teen tilaa hänelle”
”Saan lahjaksi suuren rakkauden ja otan sen ilolla vastaan”

Vaikka salliminen ei ole työlästä yrittämistä, niin ei se ole passiivista kädet ristissä odotteluakaan. Kun sallii, alkaa myös nähdä mahdollisuuksia ympärillään ja toimia niiden mukaisesti. Salliminen on luvan antamista itselle niin, että asiat saavat tapahtua.

Kokeilen tätä!!!

Saako kuormasta syödä?

Oikeasti kenenkään (ei siis minunkaan) kannata narista siitä, etteikö saisi seksiä elämässään niin paljon kuin vain ikinä haluaa. Seksiähän on maailma täynnä, eikä sitä varten tarvitse kuin kätensä ojentaa. Pitää vain oppia huomaamaan mahdollisuudet lähellään.

Hämmästyttävintä on juuri se, että eniten ja helpointa seksiä on ihan lähellä. Läheisiä ihmisiä näkee paljon ja toistuvasti ja ne yleensä tuntee tosi hyvin ja pitkältä ajalta entuudestaan. Itsekin olen näin sinkkuaikana harrastanut seksiä niin työkaveri(e)n kanssa kuin sukulaisten sukulaisten ja kavereiden, kavereiden kavereiden ja sukulaisten sekä naapureiden ja mökkinaapureiden ja asiakkaan kanssa. Olen siis syönyt kuormasta ja antaumuksella!

Tosin tässä näin läheltä sekstaamisessa on aina ongelmansa. Työpaikkasuhteet ovat vaarallisia, sillä niiden vaikutukset ulottuvat laajemmallekin kuin kyseisiin parittelijoihin. Kerrankin seurustelin ihan tosissani muutaman kuukauden työtoverini kanssa ja kun päätin jutun, niin mies masentui täysin ja oli lähes työkyvytön pitkän aikaa.

Ainokaisen kerran makasin asiakkaani kanssa ja koin siitä suunnattomia tunnontuskia. Miehestä oli outoa, etten yhtään välittänyt siitä, että hänellä oli vaimo ja kolme lasta, mutta koin suurena vääryytenä sen, että työpaikkamme olivat asiakassuhteessa keskenään ja mekin olimme istuneet samoissa palavereissa. Jotkut asiat on pyhiä, kuten firman asiakassuhteet ja sellaisia ei pitäisi koskaan sorkkia satunnaisilla jutuilla.

Olen aina pyrkinyt pitämään nämä kuormasta syömis-jutut salassa, koska niiden esille tuleminen voi loukata läheisiä. Makasin aikoinaan hyvän ystävättäreni miespuolisen kaverin kanssa ja se kyllä viilensi minun ja ystävättäreni välejä. Valitsin ystävättären ja mies sai mennä ja välimme palautuivat ennalleen.

Ja nythän on onneksi FB, jossa voi sekä flirttailla että chatätä mielin määrin! Yksi entinen työkaverini, johon olin aikoinaan jopa ihastunut, tuli juuri FB:hen ja flirtti on jo aloitettu – menestyksekkäästi.

Eli saako kuormasta siis syödä? Ehdottomasti!

Juuri ennen häitä Kalliossa

Jatketaan edelleen näitä moraalisesti kaikkein epäillyttävimpiä pettämistunnustuksia vuosien takaa, avioliiton kultaisilta vuosilta.

Rouva M:llä oli työpaikallaan eräs yhteistyökumppani Il-mari, josta M piti kuin hullu puurosta. Pelkkä miehen kanssa tanssiminen oli aina yhtä haaveellista ja ekstaattista ja kostuttavaa. Il-marin ääni oli hypnoottisen matala ja sointuva, hänen juttunsa loistavia ja älynsä jatkuvaa ilotulitusta.

Tunne ei suinkaan ollut yksipuolinen, vaan Il-mari osoitti kiinnostuksensa kaikin keinoin. Hänen kanssaan rouva M ei silti mennyt varovaista huulien hipaisua tai tanssilattialla kiehnäämistä pidemmälle. Ei tarvinnut, Il-mari oli tarpeeksi kiihottava ja nautinnollinen ilman seksiäkin.

Kunnes eräänä keväänä yhteistyökuvioita oli tiheämpäänkin. Erään kerran rouva M oli niin taivaallisen lumoutunut tanssimisesta ja Il-marin läheisyydestä, että suostui lähtemään jatkoille hänen luokseen. Muistan sen automatkan vieläkin: länsiväylä, radiossa soi imelä italoiskelmä, Il-marin käsi lepää polvellani. Vaikka on kevät, tulee vielä viimeistä kertaa märkää lunta. Minulla on musta mekko, melko lyhyt, mutta Il-marin käsi riittää lämmökseni. Suonissani virtaa loputon määrä makeita drinksuja ja ihan vieressäni tuoksuu Il-marin miehinen partavesi.

Perillä Il-mari esittelee kotinsa ja kohta jo makaan takkahuoneen lattialla Il-mari päälläni. Il-marin suudelmat ja hyväilyt kiihottavat ja hänen seisova kalunsa tuntuu selvästi. Rouva M kieltäytyy silti menemästä pidemmällä ja syy on menkoissa. Onko maailmassa mitään epäromanttisempaa kuin tuhriutua ällöttävään haisevaan vereen?

No, Il-marin siinä jatkaessa hyväilyjä hän yhtäkkiä kertookin menevänsä parin kuukauden päästä naimisiin. Rouva M on kuin puulla päähän lyöty! Naimisiin! Hänen ihana haave-Il-marinsa menee naimisiin jonkun toisen kanssa! Ei voi! Mikä pettymysten pettymys!

Sinä iltana ei tapahdu muuta. Rouva M on jatkossa ihan surullinen ja onneton Il-marin ajatuksellisesta menetyksestä vaikka jaksaakin kysellä hääjärjestelyjen edistymisestä aina tapaamisilla.

Torstaina kaksi päivää ennen häitä rouva M ja Il-mari ovat samassa tilaisuudessa. Rouva M:llä on uudet kengät jalassa ja ne ovat jo kokkareiden aikana hanganneet ikävät rakot kantapäihin. Kun Il-mari lupaa heittää rouva M:n autolla kotiin, M suostuu.

Kalliossa rouva M keittää Il-marille kahvit, mutta ne jää juomatta. Heti kun he ovat kahden Il-marin kädet ovat taas M:n ympärillä ja suu etsii ikävöiden huulia. Läheisyys on jotain uskomattoman lumoavaa ja Il-marin kuiskaukset M:n korvaan tenhoavia. "Tämä on once in the lifetime -tilaisuus, ei me voida jättää tätä käyttämättä" Il-mari huohottaa. Ja tällä kertaa rouva M ei voi enää vastustaa Il-marin herkistäviä hyväilyjä. Rouva M on ihan kosteana halusta ja koska kyse on "once in the lifetime" niin menköön. Rouva M johdattaa Il-marin sänkyynsä ja seksi on harrasta, tulvillaan elämää suurempia tunteita. Pitkällinen, jo vuosia patoutunut molemminpuolinen odotus palkitaan vihdoin ja vain kaksi päivää ennen kuin Il-mari vannoo ikuista uskollisuutta tulevalle vaimolleen. Ah mitä draamaa!

Häälauantaina rouva M on suruissaan kotona ja lukee kaihoisana runoja. Erityisen sattuvia ovat Södergranin säkeet, jossa nainen on onnettomin nähdessään rakastettunsa seisovan valkopukuisen naisen rinnalla.

Sitten rouva M vaihtaa työpaikkaa jättääkseen tämän ainutkertaisen tapahtuman taakseen lopullisesti. Mutta hah, ei kulu kuin muutama kuukausi, kun Il-mari etsii rouva M:n käsiinsä ja rakastelee häntä yhtä suurella intohimolla. Ja niin tapahtuu pari vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti. Että se siitä "once in the lifetime" -seksistä!

Kihlajaisten jälkeen Damissa

Näin kaupungilla kaukaa miehen, josta tulvahti mieleeni huikeita muistoja vuosien takaa. Koin hetkisen huonoa omatuntoa menneistä jutuista, mutta paljastettakoon koko juttu nyt tässä kun on aloitettu ja vettä on virrannut Vantaanjoessa jo enemmän kuin kukaan jaksaisi edes mitata.

Eli olipa kauan kauan sitten neiti M, joka oli juuri mennyt kihloihin rakkaan avomiehensä B:n kanssa. B oli silloin armeijassa ja M oli juuri muutama viikko aiemmin aloittanut vakinaisesti duunissa. Vajaa viikko kihlajaisten jälkeen neiti M lähti koko firman viikonloppureissulle Amsterdamiin; se oli niitä aikoja, kun firmoilla oli vielä rahaa niin paljon että ranteet paukkui.

Damiin tuli myös eräs Ja-llu aluetoimistosta. Mies oli syötävän maskuliinen, komea kuin nuori Adonis, tumma ja pitkä ja älyttömän fiksu. Mikä hassuinta, myös hän oli juuri mennyt kihloihin oman pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa.

Lämpimänä syysyönä nautittiin illallista ja ylenpalttisesti juomia jossakin puutarharavintolassa ja kohotettiin tunnelmaa parilla laululla. Ja-llu istui neiti M:ää vinosti vastapäätä ja laulaessaan "Jos olis valtaa, niin kuin on mieli, niin ottaisin omakseni" hän tuijotteli arvoisaa neitiä intohimoisen unelmoivasti.

Sitten mentiin tanssimaan, eikä Ja-llu päästänyt muita firman miehiä lähellekään neiti M:ää. Keskustelu oli kiihkeätä ja kosketteli enimmäkseen molempien elämän suurta tapahtumaa, äskettäisiä kihlautumisia. Olo oli kummallakin hieman lopullinen, aivan kuin jokin ovi olisi nyt lukittu ja avain piilotettu.

Kun joskus päästiin hotellille asti, niin hissimatka oli suuteluun aivan liian lyhyt. Neiti M:n huonekaveri oli paikalla, samoin Ja-llun. Ilta siis päättyi kaipaavaan suuteluun ja levottomaan pettinkiin hotellin käytävillä. Seuraavaksi yöksi Ja-llu oli käskenyt huonekaverinsa painua hornan tuuttiin. Niinpä juuri tahoillaan kihlautuneet neiti M ja uskomattoman komea Ja-llu nauttivat esiaviollisesta seksistä. Neiti M voi vieläkin muistaa sen julmetun ison ja paksun kalun ja mitä sitten piti keksiä kun kondomit loppuivat kesken...

Neiti M oli Damin matkan käytöksestään kerrassaan hämmästynyt. Hän oli seurustellut ja asunut B:n kanssa jo neljä vuotta, eikä sinä aikana ollut koskaan hänelle uskoton. Ja heti kun kultainen kihlasormus on pujotettu nimettömään ja lupaukset yhteisestä elosta annettu, niin PAM, heti neiti M ryntää sänkyyn ensimmäisen haluttavan miehen kanssa.

Ja-llu oli ensimmäinen siinä toisiaan seuraavassa sarjassa yksittäisiä (tai pariin kertaan jääneitä) pettämisiä neiti – ja kohta rouva – M:n elämässä. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo ajoitus juuri viikko kihlajaisten jälkeen on merkittävä. Freud-vainaalla olisi varmasti tästä jotakin analysoitavaa ja ehkäpä Oprahkin keksisi keittiöpsykologialle käyttöä. Mutta edelleen painotan, ettei näillä tapauksilla ollut mitään henkistä vaikutusta, eikä neiti ja rouva M koskaan kuvitellutkaan eroavansa B:stä niiden takia. Pettämiset olivat kohdalle sattuneita ihania kiusauksia ja erittäin nautinnollisia hetkiä ja kohottivat rouva M:n itsetuntoa huimasti.

Kaukaakin katsottuna Ja-llu näytti nyt yhtä komealta kuin vuosia sitten. Löytäisinköhän hänet vaikka Facebookista...?

Seksi on elämän suola

Sinkun elämässä seksi ei ole mitenkään itsestäänselvä ja turvattu asia. Aikoinaan erottuani hämmästyin suuresti, että säännöllinen (tylsäkin) ruisleipä yhtäkkiä muuttuu harvinaiseksi tavoittelemisen arvoiseksi täytekakuksi.

Kesä on kulunut mukavasti Ar-ton hoidossa. Mies antaa mulle harvakseltaan mutta säännöllisesti, eli hyvä niinkin. Kiitos ja kumarrus!

Henkisesti suhde ei ole edennyt, eikä sen tarvikaan, enhän ole Ar-ton kanssa hänen henkevyytensä, keskustelutaitojensa tai yhteisen arvomaailman takia. Meillä on yhteinen harrastus, josta riittää loputtomasti juteltavaa ja sitten haluankin jo sänkyyn. Siksi ihmettelinkin viimeksi kovasti hänen sanojaan, että hänellä oli ollut valtavasti mua ikävä. Hah, mä en ikävöi siitä miehestä kuin kieltä ja kalua.

Näin Ar-ton vaimonkin ohimennen. En mennyt juttelemaan. Olisiko pitänyt? Jotenkin kuitenkin tunsin itseni kaksinaamaiseksi, jos olisin hymyillen rupatellut hänelle mukavia ja hänen kyljessään olisi istunut hänen aviomiehensä Ar-to, joka juuri 12 tuntia aiemmin oli nuollut mun pimpsaa ja onnellisena lauennut mun sisääni. Tai pelkäsin, että pokkani ei pidä tai hän yllättää mut jollain jutulla tai sitten itse vahingossa sanon jotain, joka paljastaa minut.

Kaiken kaikkiaan olen nyt tyytyväinen siihen, että saan seksiä. Siksi aviomiehet ovat oikeastaan sinkkujen parhaita ystäviä, että suhde pysyy juuri sillä levelillä kuin pitääkin: pelkkää molemminpuolista tarpeentyydytystä.

Nyt säännöllisen seksin ansiosta olen vähemmän nälkäinen lähtiessäni ihan oikealle ”elämäni mies” -etsintämatkalle. Kuuma kesä ja piinaava helle on ohi, nyt voisin ihan oikeasti aktivoitua ja käynnistää projektini! Little less conversation, little more action please.